"Hei, Iida! Ihana nähdä!" Elisa tervehti vanhaa koulukaveriaan. 
"Ei ollakkaan nähty sitten yläasteen." Iida sanoi.

 

"Ei olla puhuttu edes sen jälkeen kun muutit pois" Elisa sanoi.
"Niin, ei olla." Iida vastasi.
"Haluatko tulla meille, juodaan vaikka kahvit ja jutellaan?" Elisa kutsui Iidan kylään.

Eikä aikaakaan kun he olivat päässeet perille.

Susanna huomasi vieraan ja halusi mennä tutustumaan.

Selvästi juttua tuntui löytyvän. Sillä Susanna ja Iida jatkoivat jutteluaan pidemmän aikaa.

Susanna kertoi menneisyydestään ja tulevaisuuden aikeistaan kaiken. Kuinka oli mennyt sisäoppilaitokseen ja tullut sieltä kuin vieraaseen paikkaan, jota pitäisi kodiksi kutsua. Kuinka hän oli saanut töitä armeijasta, ja kuinka hän haluaisi päästä johonkin armeijan johtavaan asemaan.

Muutaman tunnin kuluttua Iidan oli kuitenkin aika lähteä, vaikka kumpikin olisi halunnut vielä keskustella. 

---

He tapasivatkin uudestaan jo heti seuraavana iltana. Ja olivat kuin olisivat tunteneet toisensa ikuisuuden.

Samana iltana Susanna näytti tunteensa.

Ja Iida selvästi tunsi myös samoin.

Ensisuudelman jälkeen he päättivätkin jo että seurustelevat.

Suhde eteni hyvinkin nopeasti. Mutta kummastakin tuntui että tämä on oikein.

Ja pian he hyvästelivätkin jo toisensa, koska Iidan oli taas pakko lähteä yötöihin.