"Oho! Eihän se minun ole?" Jack kysyi.



"No ei ole, ei ole!" Jemina huudahti.



"Te kaikki miehet olette vastuuntunnottamia sikoja! Sinäkin!" Jemina huusi.


"Luulin että sinuun voi luottaa!" Jemina jatkoi huutamistaan.



"Rauhoitu!" Jack tokaisi.
"Häivy täältä!" Jemina huusi.



Jack ei sanonut sanaakaan vaan käveli keittiöön.



Jemina vaihtoi vaatteensa. Ja tunsi olonsa hieman paremmaksi. 



Jemina käveli keittiöön ja huomasi Jackin tekemässä iltapalaa.



"Taisin olla liian äkkipikainen." Jemina ajatteli



Jemina nukahti sohvalle.



"Huomenta. Et ole tainnut oikein nukkua?" Jemina kysyi Jackilta.



"En oikein, mietin sanojasi. Ja olen pahoillani." Jack vastasi.
"Ei, ei sinun kuulu pyytää anteeksi. Vaan minun. En voi vaatia sinua huolehtimaan lapsesta joka ei ole sinun." Jemina sanoi.
"Ei, teen sen kyllä jos vaan annat." Jack vastasi.



"Todellako?!" Jemina kysyi hämmästyneenä.
"Tietenkin." Jack vastasi.

"Kiitos." Jemina sanoi ja suuteli Jackia.



"Olin väärässä sinusta." Jemina sanoi Jackille ja halasi häntä.



"Huolehdin sinusta ja lapsestasi kyllä." Jack sanoi Jeminalle.