Hiro oli pian saamassa aloittamansa maalauksen valmiiksi. Kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi mitä Hiro ajatteli.
Sillä välin Elisa oli taas livahtanut ulos.
Elisa oli innostunut lumilautailusta.
Ja alkoikin olla siinä aika hyvä.
"Lapset taitavat jo nukkua." Edward sanoi Jeminalle.
"Nyt me voimme viettää laatuaikaa keskenämme." Edward jatkoi.
Hiro sai taulunsa valmiiksi.
Ja ripusti sen seinälle.
"Minun on tullut aika kysyä tätä." Edward sanoi.
Edward polvistui alas Jeminan eteen. Jemina ihmetteli mitä Edward teki, toisaalta kyllä tiesi mitä Edward oli tekemässä.
"Jemina Brask, rakkaani, silmäteräni, aarteeni, tuletko vaimokseni?" Edward kysyi ja aukaisi pienen rasian jossa oli kaunis timanttisormus.
Jemina kiljahti onnesta. "Kyllä! Kyllä! Kyllä, tulen!" Jemina huusi innoissaan.
Edward laittoi sormuksen Jeminan käteen.
Edward ja Jemina halasivat toisiaan.
"Jemina olet parasta mitä minulle on käynyt. Rakastan sinua niin paljon." Edward sanoi Jeminalle.
"Minäkin rakastan sinua." Jemina vastasi.
Elisa istui lumilautailukourun päällä. Hän mietti elämäänsä ja sitä miten siinä oli niin käynyt. Hänen isänsä oli vampyyri joka oli kidnapannut hänen velipuolensa. Velipuoli oli vielä kuollutkin lopulta, eikä kukaan tiennyt miksi. Hänen äidillään oli selvästi tunteita yhä hänen isäänsä kohtaan. Hänen isänsä murhasi ihmisiä, ja on nyt täysin kadonnut maan alle, kahteen vuoteen häntä ei ollut näkynyt. Oliko kenties kuollut? Kadonnut ainakin. Elisa toivoi tapaavansa isänsä, hänellä oli monta kysymystä mihin hän halusi vastauksen. Mutta hänen äitinsä ei niitä hänelle kertonut.
Elisa pudisteli päätään ja yritti pidätellä kyyneleitä. Hänen oli paha olla, häntä ahdisti, hän oli yksin.
Kommentit