Kahden vuoden kuluttua:
Jemina ja Edward olivat muuttaneet. Jemina ei ollut aluksi suostunut, mutta Edward oli sitä mieltä että niin olisi parempi. Muuten he eivät ehkä koskaan voisi ns. jättää muistoja taakseen. Jemina tietenkin hermostui, koska eihän hän voisi koskaan unohtaa Johnia. Mutta Edward selosti ettei siitä kuitenkaan ole kyse että Jeminan täytisi vallan unohtaa John, mutta maiseman vaihdos voisi silti tehdä hyvää. Lopulta Edward sai Jeminankin suostuteltua.
Elisa oli myös tietenkin kasvanut. Elisa koki edelleen ettei hänestä välitetty, siksi hän olikin usein yömyöhään ulkona.
Samaisena iltana Elisa oli pyytänyt että hänen ihastuksensa Jackin mukaan.
"Jack. Haluan kertoa sinulle ensin jotain." Elisa sanoi Jackille.
Elisa ei odotellut vaan suuteli Jackia.
Joka tietenkin hämmästyi siitä mitä Elisa oli juuri tehnyt.
Mutta suuteli kuitenkin Elisaa uudestaan.
"Emmeköhän voi nyt sanoa seurustelevamme." Elisa tokaisi äkkiseltään.
"Eiköhän tämä sitä tarkoita." Jack vastasi ja veti Elisan syleilyynsä.
Silloin kun Elisa ei ollut ulkona tai koulussa hän vietti aikaansa tietokoneella. Tietenkin juttelemassa Jackin kanssa.
Mutta yleensä myöhään illalla, kun hänen äitinsä ja Edward nukkuivat, Jemina livahti ulos. Häntä ahdisti olla kotona. Hän oli varma ettei hänestä välitetä. Hän ei edes muista koska olisi viimeksi puhunut äitinsä kanssa riitelemättä.
Elisa kävi usein Johnin haudalla. Hänellä ei ollut muuta paikkaa missä hän voisi tuntea Johnin läsnäolon.
Myös Elisa oli löytänyt hautausmaan salaisen kellarin.
Hän jopa nukkui siellä usein yönsä.
Kommentit