"Helena, oletko kunnossa?" John kysyi Helenalta.
"Joo, heikottaa tietenkin hieman." Helena vastasi.
"Olen pahoillani, tarkoitukseni ei ollut satuttaa sinua." John sanoi.
"Minähän oikein käskin sinua tekemään sen." Helena sanoi.
"Minun on varmaan parasta lähteä. Pian on aamu." John sanoi.
"Nähdään." Hiro sanoi vielä ennen kuin lähti.
"Hän huolehtii liikaa. Tämä ei ole hänen alaansa." Helena ajatteli.
"John! Olin huolissani! Missä oikein olit koko yön?!" Jemina huusi heti Johnin tullessa sisään.
"Minähän sanoin ettei sinun tarvitse olla huolissasi." John vastasi.
"Älä. Minä olen äitisi. Tietenkin olen huolissani." Jemina sanoi.
"Äiti, mitä on tapahtunut." Elisa kysyi äidiltään.
"Kulta, älä huolehdi. Veljesi vaan päätti olla yön ulkona." Jemina vastasi lapselleen.
Sillä hetkellä John näki Kertun.
"John, minäkin olin huolissani sinusta." Kerttu sanoi Johnille.
John otti Kertun syleilyynsä ja suuteli häntä.
"Älä ole minusta huolissasi. Minä huolehdin sinusta. En satuta sinua koskaan katoamalla mihinkään." John sanoi Kertulle.
Kerttu suuteli Johnia takaisin.
Jemina tietenkin näki kaiken.
"Niinpä tietenkin. Hän on ihan kuin biologinen isänsä. Naistenmies." Jemina ajatteli.
"Haluatko syntymäpäivälahjasi?" Kerttu kysyi Johnilta.
"Myöhemmin minun täytyy nyt tehdä yksi asia." John vastasi.
John katsoi itseään peilistä.
"John, mitä sinä teit hiuksillesi?" Jemina kysyi.
"Näytät ihan isältäsi." Jemina totesi vahingossa ääneen.
tiistai, 5. tammikuu 2016
Kommentit