"Ai, sinä tulit jo kotiin." Lapsenvahtina toimiva Kerttu sanoi Johnin nähdessään.
"Tules tänne, menikö koulupäivä hyvin?" Kerttu sanoi ja halasi Johnia.
"Meni se ihan hyvin, mutta voisitko hieroa hartioitani. Ne ovat ihan jumissa. " John sanoi.
"Tottakai voin. Annas kun autan" Kerttu sanoi Hirolle.
"Tuntuuko hyvälle? En kai purista liian kovaa?" Kerttu kysyi Johnilta.
"Et, se tuntuu taivaalliselta. Kiitos." John vastasi.
"Tiedätkös olen pian virallisesti aikuinen." John sanoi Kertulle.
"Tiedän kyllä, tulet saamaan minulta kunnon lahjan." Kerttu sanoi vihjailevasti.
"Odotan sitä." John sanoi takaisin ja katsoi Kerttua suoraan silmiin.
Neljän vuoden kuluttua:
Elisa kasvoi nopeaa vauhtia.
Jemina oli yrittänyt löytää Hiron, tuloksetta. Hän oli käynyt hautausmaalla useasti, mutta Hiro ei koskaan ollut paikalla. Mutta nyt Jemina oli päättänyt että hän unohtaisi Hiron edes hetkeksi ja pitäisi hauskaa.
Jemina oli ollut vuosia sitten taitava rullaluistelija.
Mutta taito oli selvästi unohtunut, tai hänestä oli tullut kömpelompi kuin ennen.
Jemina ei kuitenkaan kaatunut, vaan sai jotenkin ihmeen kaupalla pidettyä itsensä pystyssä.
Jemina huomasi tämän uteliaan kotkan.
Jemina antoi sille herkkuja, ja selvästi tämä kotka luotti häneen.
Jemina päätti viedä kotkan kotiinsa.
"Vau! Se on upea!" Elisa huusi kun näki kotkan.
"Löysin sen puistosta, se ei selvästikkään pelännyt minua ollenkaan." Jemina sanoi.
Elisa ojensi kätensä kohti kotkaa, ja lintu lensikin hänen kädelleen.
Kommentit