Susanna oli päättänyt kohottaa kuntoaan entisestään. Olihan hänen oltava hyvässä kunnossa jotta etenisi urallaan.

Elisaa sen sijaan ei työnteko kiinnostanut sitten ollenkaan.

---

 

 

"Miten työpäivä meni?" Hiro kysyi Tuijalta ja istahti tämän viereen.
"Sain ylennyksen! Saan nyt pilkkoa kasviksia ja hedelmiä, ainaisen siivoamisen sijaan." Tuija sanoi innoissaan.

"Hieno juttu, mutta tiedäthän.." Hiro sanoi.
"Tiedän, minun ei tarvitse jos en halua." Tuija aloitti. "Mutta minä haluan." Tuija jatkoi.

Sen sanottuaan Tuija ja Hiro nousivat molemmat ylös.

"Tuija, odota hetki." Hiro sanoi.

"Mitä sinä teet?" Tuija kysyi, samalla kun Hiro veti Tuijan halaukseensa.

"Tiedäthän että rakastan sinua." Hiro sanoi.

"Ja että haluan vain sinun parastasi. Haluan elää sinun kanssasi niin kauan kuin vain mahdollista." Hiro sanoi.

"Mitä sinä nyt?" Tuija kysyi hämmästyneenä, vaikka sisimmissään tiesi mitä on tapahtumassa.

"Ja siksi, koska rakastan sinua enemmän kuin ketään..." Hiro sanoi.

"Haluan kysyä sinulta..." Hiro jatkoi.

"Tulisitko vaimokseni? Nyt heti, juuri tässä?" Hiro kysyi.

"Kyllä! Minä tulen!" Tuija hihkaisi onnessaan.

"Minäkin rakastan sinua." Tuija sanoi.

"Elämäni loppuun asti." Tuija sanoi hieman surullisesti. Sillä he molemmat tiesivät mitä tulevaisuus toisi. Tuija kuolisi ensin, ehkä vanhana, ehkä jopa pian. Hiro sen sijaan, voisi elää vielä tuhansia vuosia, olihan hän kuolematon. Toisaalta he molemmat tiesivät, Tuija voisi muuttua myös vampyyriksi, jos hän niin haluaisi. Mutta Hiro ei koskaan pyytäisi Tuijaa muuttumaan. Hiro rakasti yhä Jeminaa, he molemmat tiesivät tämän ja Jemina oli jo kuollut. Hiro ei rakastaisi ketään niin kuin häntä.