Eräänä iltana syttyi tulipalo, mutta onneksi John oli paikalla.
John ei epäröinyt hetkeäkään tarttua sammuttimeen ja sammuttaa tulipalo.
"Jemina. Sytytitkö sinä taas tulipalon tahallasi. Vain jotta näkisit minut?" Palomies sanoi Jeminalle.
"Edward, en kai minä taloani sytyttäisi palamaan, vaikka sen seurauksena kyllä näkisin sinut, hölmö." Jemina vastasi Edwardille.
"Palo on kuitenkin jo sammutettu, sitä ei tarvitse enää murehtia. Joten nyt voimme keskittyä muihin asioihin." Jemina sanoi ja halasi Edwardia.
"Minulla oli ikävä." Jemina sanoi ja suuteli Edwardia.
Eikä hetkeäkään kun Jemina ja Edward olivat siirtyneet makuuhuoneen puolelle.
"Onneksi juuri sinä olit työvuorossa." Jemina tokaisi Edwardille.
"Se oli meidän onnemme. Mutta jos pomoni saa tietää mitä teen työajalla saan varmasti potkut.
"Ed, täytyykö sinun todella lähteä takaisin töihin?" Jemina kysyi Edwardilta.
"Täytyy, mutta kun pääsen töistä voin tulla takaisin luoksesi." Edward vastasi.
"Se olisi upeaa." Jemina sanoi ja halasi Edwardia.
"Mitä tämä oikein on!" John huusi heidät huomattuaan.
"Kuinka niin?" Jemina tokaisi takaisin.
"Entä Hiro? Sinähän selvästi rakastat häntä? Olet antanut hänelle kaiken anteeksi, vain koska rakastat häntä!" John huusi.
"En rakasta Hiroa! En ikinä!" Jemina huusi takaisin puolustuksekseen.
"Valehtelet! Tiedän totuuden ja niin tiedät sinäkin! Et muuten voisi antaa hänelle anteeksi!" John huusi.
"En rakasta Hiroa ja sillä selvä. Rakastan Edwardia. Kuinka kehtaat edes väittää että voisin rakastaa Hiroa, kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt!?" Jemina huusi pojalleen.
Kommentit