Seuraava aamu oli kaunis, päivästä tulisi varmasti hieno.
Hiro oli kertonut Jeminan kuolemasta Elisalle jo illalla. Elisa oli syyttänyt Hiroa, joten Hiro oli lähtenyt.
Mutta päätti kuitenkin tulla seuraavana aamuna takaisin.
Elisa käveli lähemmäs Hiroa.
"Elisa... minä..." Hiro aloitti.
"Mitä minä nyt teen?" Elisa kysyi.
"Me suremme.." Hiro aloitti.
"Me suremme aikamme, Jemina pysyy aina sydämessämme, mutta me elämme." Hiro jatkoi.
"Me jatkamme elämäämme. Ja minä olen sinun tukenasi." Hiro sanoi.
"Kiitos." Elisa sanoi ja halasi Hiroa.
"En voi uskoa että hän on poissa." Elisa sanoi.
Ja halasi tiukemmin Hiroa lohduttomasti itkien.
Kommentit