John astui sisään viimeisestä ovesta.
Ja näki Hiron.
Hiro oli valkea kuin lakana.
"Se on kummitus." John ajatteli.
"Mitä helvettiä sinä teet täällä?!" Hiro huusi.
"Miten edes löysit tänne?!" Hiro jatkoi huutamistaan.
"Minä halusin vain..." John änkytti.
Hiro henkähti syvään, yritti rauhoittaa itsensä.
"Olisit voinut satuttaa itsesi!" Hiro jatkoi huutoaan.
"Et sinä minua satuta." John tokaisi.
Hiro meni sanattomaksi, yleensä kaikki pelkäsivät häntä. Ja syystäkin.
"Olen etsinyt sinua. Haluan tietää salaisuutesi." John puhui innoissaan.
"Sinun täytyy lähteä. Nyt heti." Hiro sanoi ja lähti kävelemään ulos.
"Mikset voi kertoa minulle? En kerro kenellekkään, lupaan sen!" John huudahti.
"Kerron sinulle kaiken kun olet aikuinen." Hiro sanoi.
"Epäreilua." John sanoi harmistuneena.
"Jonakin päivänä toivot että et olisi koskaan saanut tietää." Hiro sanoi.
"Mutta nyt lähdet kotiin." Hiro käski.
"Okei, isä." John sanoi ivallisesti.
Hiro hämmentyi, eikä sanonut enää sanaakaan vaan ohjasi pojan ulos.
Jemina oli tietenkin ovella vastassa ja piti Johnille saarnan siitä missä hän oli ollut. John ei kuitenkaan voinut kertoa nähneensä Hiron, ja sen että Hiro oli juuri nyt ulkona.
maanantai, 14. syyskuu 2015
Kommentit