Heippa. Aloitin tosiaan uuden sims tarinan, taas. Mutta kirjoitan kyllä edellisen loppuun, kun inspiraatio palaa, kuvat on jo otettuna, viimeistä kuvaa myöten. Tätäkin tarinaa olen jo kuvannut neljä osaa, mutta koska en oikein koskaan jaksa panostaa kirjoittamiseen, teen osista lyhyitä, niin tekstistäkin todennäköisesti tulee parempaa.

Toivoisin että laittaisitte jotain kommenttia, kiitos! 
Mutta nyt, aloitetaan itse tarina, alussa tulee pitkä esittely, joka valoittaa hieman menneisyyttä. 
 



Screenshot-95.jpg?1418933723

Tässä on Jemina Brask. Hän on 25 -vuotias nainen. 
Hän muutti juuri kauas pois kotikaupungistaan. Tai oikeastaan se oli pikemminkin pieni kylä. Hän ei tuntenut oloaan siellä hyväksi, hän halusi pois, häntä ahdisti se pieni kylä. Siellä pienessä kylässä kaikki tunsivat toisensa, ja luulivat tietevänsä muiden elämästä enemmän kuin kyseinen henkilö itse. Se ahdisti häntä. Kaikki luulivat että Jemina olisi täydellinen. Hän oli ollut insinööri, mutta hän ei enää halunnut sitä. Hänellä oli ollut rakastava perhe, tai siltä se ainakin näytti. Hänellä oli ollut ihana poikaystävä, mutta jotain puuttui. Hän ei ollut rakastunut, hänestä tuntui kuin hän ei tietäisi mitä rakkaus oikeasti on. Joten Jemina päätti lähteä, hän halusi paikkaan missä voisi olla oma itsensä, ja mistä hän voisi löytää sen oikean rakkauden, jos sellaista edes on.

Screenshot-96.jpg?1418933726

Jemina pääsi halvalla tämän näköiseen taloon vuokralle. Kalusteet olivat talon omistajan, joka ei ollut löytänyt niille muutakaan paikkaa, joten oli jättänyt ne taloon. Jemina olisi halunnut sisustaa talon kunnolla tyylisekseen, mutta ei ollut saanut lupaa siihen. Mutta Jeminalla ei ollut paljoakaan rahaa, koska hän oli ottanut vain vähän rahaa mukaan, koska halusi aloittaa täysin alusta.

Screenshot-97.jpg?1418933728

Kaikki alkaisi työpaikan hausta. Hän ei kuitenkaan saanut heti mitään paikkaa, koska oli kuulemma ylipätevä kaikkeen.
Joten Jeminan täytyi tyytyä siihen että työpaikkaa hän ei vielä saisi. Hän hieman mietti miten tulisi pärjäämään, mutta aina hänellä olisi mahdollisuus palata kotiin, vaikka se olisikin viimeinen vaihtoehto.

Screenshot-99.jpg?1418933733

Jemina meni puistoon ja joku teini-ikäinen tuli esittäytymään hänelle.
"Hei! Olen Gabriel von Hale. Taidat olla uusi täällä, näytit niin eksyneeltä." Gabrieliksi esittäytynyt tyttö tokaisi.
Jemina hämmästyi tytön rohkeudesta.


Screenshot-100.jpg?1418933734

"Ööh, hei.. Olen Jemina Brask." Jemina esittäytyi tytölle, ja he kättelivät.

Screenshot-101.jpg?1418933736

"Olen tämän kaupungin hallituksen puheenjohtajan lapsi. Tapaan paljon ihmisiä, ja sinua en ole koskaan nähnyt. Mitä teet täällä?" Gabriel tokaisi.
Jemina piti tyttöä todella outona, ei siellä pikkukylässä koskaan tupattu noin vain puhumaan toisille, ja udella noin suoraan. Tosin suoraan puhuminen on parempi kuin puhuu toisen selän takana, niin kuin siellä mistä Jemina oli tulossa.
"Miten tuo tyttö ymmärsi että hän on uusi täällä? Täällähän on ihmisiä kuin sieniä sateella!" Jemina ajatteli

Screenshot-102.jpg?1418933737

"Ai, anteeksi. Taisin olla liian utelias. Tervetuloa kaupunkiin! Minun täytyy nyt jatkaa matkaani, ehkä näemme taas. Heippa!" Tyttö tokaisi nopeasti ennen kuin Jemina ehti vastata yhtikäs mitään.

Screenshot-103.jpg?1418933739

Jemina jäi vain hölmönä katsomaan tytön perään.
"Miten kukaan voi olla noin suorasukkainen ja utelias..." Jemina mietti tytön lähtiessä.

Screenshot-104.jpg?1418932723
Silloin hänen silmänsä kohtasivat melko hyvännäköisen miehen istumassa penkillä.
Jemina alkoi jo ajatella että mitä jos hän olisikin juuri se oikea.


Screenshot-105.jpg?1418932724

Jemina käveli suoraa penkin luo. 
"A-a-anteeksi. Saako tähän istua?" Jemina änkytti miehelle.
Mies katsoi Jeminaa kummastuneena kun olihan tuossa vieressä vapaa penkki.
"Saahan siihen istua." Mies tokaisi.

Screenshot-106.jpg?1418932726

"Mut iskä! Toi oli mun paikka!" Joku pikkupoika huusi.
Jemina hieman pelästyi, eikä uskaltanut enää sanoa mitään. "Tuolla miehellä on lapsi.." Jemina ajatteli."Ei minulla taidakkaan olla mahdollisuutta enää."

Screenshot-107.jpg?1418932728

"Iskä! Mennään jo kotiin!" Poika huusi isälleen.
"Hyvä on sitten." Mies tokaisi.
Jemina hätkähti, hän halusi sanoa miehelle edes jotakin.

Screenshot-108.jpg?1418932731

"O-odota!" Jemina huudahti. 
Mies pysähtyi paikoilleen. Pikkupoika mulkoili Jeminaa selän takana.
 

Screenshot-109.jpg?1418932732

Mies kääntyi, ja Jemina käveli hieman lähemmäksi miestä. He katsoivat toisiaan hetken aikaa.

Screenshot-110.jpg?1418932734

"Hei, olen Jemina Brask. Ja olen uusi täällä.." Jemina aloitti. Hän selvästi otti mallia siltä teinitytöltä, suora puhe voisi toimia.

Screenshot-111.jpg?1418932735

"Minä mietin, että jos voisit hieman auttaa minua kaupunkiin tutustumisessa.." Jemina ehdotti miehelle.
"Miksi minä?" Mies tokaisi Jeminalle.

Screenshot-112.jpg?1418932737

"No kun, vaikutit niin ystävälliseltä..." Jemina aloitti houkuttelun.
"En päästä häntä menemään." Jemina ajatteli

Screenshot-113.jpg?1418932739

"Ja tuota, haluaisin juttuseuraa.." Jemina höpötti. 


Screenshot-114.jpg?1418932740

"No tuota... En kai minä voi noin kauniin neidon kutsusta kieltäytyä." Mies imarteli.


Screenshot-118.jpg?1418932746

"Niin olen muuten Riku Wood. Tuletko autoni kyytiin niin mennään minun autollani? Heitän vain lapset ensin kotiin." Riku sanoi.
"Lapset, niitä on siis useampi" Jemina ajatteli. 
"Joo, mennään vain sinun autollasi." Jemina vastasi miehelle.

Screenshot-119.jpg?1418932748