John palasi seuraavana iltana takaisin hautausmaalle.



"Meidän täytyy jutella." John lähetti Hirolle tekstiviestin. 



John istui penkille odottamaan Hiroa. Hän mietti miten voisi kysyä Hirolta tästä kaikesta ja kertoisiko Hiro hänelle vieläkään mitää.



Ei kulunut minuuttiakaan kun Hiro saapui paikalle. John ei kuullut mitään, mutta tunsi heti Hiron läsnäolon.



"Mitä asiaa sinulla on?" Hiro kysyi Johnilta joka katsoi Hiron kalpeita kasvoja.



"Haluan tietää kaiken. Ihan kaiken. Millaista on olla vampyyri. Miten minusta tuli vampyyri. Ihan kaiken." John sanoi.
"Kaiken.." Hiro mutisi.



Hiro nousi seisomaan ja John nousi myös ylös, siltä varalta että Hiro yrittäisi lähteä.



"On parempi ettet saa koskaan tietää." Hiro tokaisi.
"Ei. Minä päätän siitä itse. Ja minä haluan tietää." John sanoi vakavalla äänellä.



"Sitten kun olet aikuinen, kerron sinulle kaiken." Hiro sanoi.
"Hyvä on." John sanoi hieman pettyneenä.
 

Seuraava vuosi kului nopeasti. 



"Elisa, kulta pieni. Mikset sinä nuku?" Jemina kyseli lapseltaan.
"Äiti.Syliin" Elisa sanoi.



Jemina oli jo pitkään ajatellut asiaa, mutta hiljalleen hän oli tajunnut että muuta vaihtoehtoa ei ollut. Elisan täytyi olla myös vampyyri. Elisa oli selvästi kehityksessään muita lapsia edellä.


Jemina tiesi että nyt hänen olisi viimeinkin aika saada tietää kaikki. Muuta vaihtoehtoa ei ollut.



Hiro ei vastannut puhelimeen, vaan Jeminan täytyi jättää vastaajaan viesti.
"Hiro meidän on aika puhua. Olen vältellyt koko asiaa vuoden, mutta minun täytyy tietää. Yhteisen lapsemme ja Johnin vuoksi. Meidän täytyy nähdä mahdollisimman pian. Soita takaisin kun kuulet viestin, tai muuten tulen käymään siellä. Oli tilanne mikä hyvänsä, olet minulle tämän velkaa." Jemina puhui puhelimeen.