Johnin hautajaiset oltiin pidetty jo pari kuukautta sitten.
Hiro kävi haudalla joka päivä, asuihan hän tavallaan hautausmaalla.
Talvi oli hiljalleen tulossa, sinä iltana satoi ensilumi.
Sinä iltana hautausmaalla oli joku muukin.
"Hei, mitä teet täällä yksinäsi. Eikö sinun ole kylmä?" Hiro uteli naiselta.
"Itseasiassa kyllä, lähdin kotoa vihaisena enkä välittänyt vaatteistani ollenkaan." Nainen sanoi.
"Mutta, suoraan sanottuna, ei sinullakaan näytä kaikki olevan ihan hyvin." Nainen sanoi suoraan.
"Noh, minä vain..." Hiro mutisi vastaukseksi.
"Taidatkin olla niitä ihmisiä jotka pitävät tuskansa sisällään." Nainen höpisi.
Hiro ei voinut itselleen mitään. Tämän naisen edessä, noiden sanojen jälkeen Hiro ei voinut pitää itseään enää kasassa.
"Olen pahoillani, minun ei olisi pitänyt sanoa noin." Nainen sanoi ja halasi Hiroa.
"Ei vaan kiitos." Hiro sanoi naiselle, joka hämmästyi Hiron sanoista.
Pitkän aikaa he juttelivat keskenään ja heillä vaikutti olevan oikeinkin hauskaa.
"No mutta, kai minun täytyy lähteä kotiin, onhan täällä kyllä kylmä." Nainen tokaisi.
"Jaa niin, kauan sinä muuten tarkenitkin, vaikka onhan täällä sentään pakkasta yksi aste." Hiro vastasi.
Pitemmittä puheitta nainen lähti juoksemaan pois.
Hiro katsoi naisen perään, kun nainen meni autoonsa ja lähti. Sillä hetkellä Hiro tunsi jotakin muuta kuin tuskaa, mutta hän ei itsekään tiennyt mitä se oli.
maanantai, 28. maaliskuu 2016
Kommentit