Jemina oli päättänyt jatkaa tutkimuksiaan. Hän oli ottanut selvää vampyyreista, ja oli löytänyt yhden.



Jemina katsoi vampyyria suoraan silmiin. Hän ei saisi näyttää pelkoaan, vaikka vampyyri varmasti aisti sen jo muutenkin.



"Meidän pitää jutella." Jemina sanoi miehelle.
"Miksi?" Mies kysyi Jeminalta.
"Tiedän että olet vampyyri." Jemina sanoi hiljaisella äänellä ettei kukaan muu kuulisi.



Ja juuri sillä hetkellä kun Jemina oli saanut miehen huomion, Hiro saapui paikalle.



"Mitä sinä oikein höpiset?" Mies sanoi Jeminalle, ja yritti esittää ettei tietäisi asiasta yhtään mitään.



"Robert." Hiro sanoi miehelle kalskealla äänellään.
"Hiro!" Jemina huudahti.



"Robert pidä suusi kiinni." Hiro sanoi vakavalla äänellä.



"Mitä se sinulle kuuluu mitä teen?!" Robert huudahti vihaisena. "Kyllä minä saan kertoa olevani vampyyri jos niin haluan." Robert sanoi selvästi hiljaisemmalla äänellä ettei kukaan muu kuulisi.



"Ei, et saa." Hiro sanoi vihaisesti.




"Paraskin olet puhumaan. Ihmiset käyvät yöllä hautausmaalla siinä toivossa että näkisivät vilauksen vampyyrista, eli sinusta." Robert sanoi vihaisesti.



"Minä en sentään ole murhaaja, toisinkuin sinä. Olet täysin seonnut verenhimossasi." Robert sanoi.



"Hiro, mitä hän tarkoittaa." Jemina sanoi väliin. 
Hiro kääntyi katsomaan Jeminaa, hän oli täysin unohtanut että Jemina oli heidän vieressään.




"Olet minulle selityksen velkaa jo muutenkin!" Jemina huusi.



"Mutta herra ei voi edes vastata puheluihin! Olet lapseni isä!" Jemina huusi.



Jopa Robert näytti halveksivan Hiroa.

Jemina sai tarpeeksensa ja lähti paikalta.



"Tämä ei jää tähän. "Hiro sanoi.
"Niin, tapat minut. Niinkuin tapoit ne tutkijat, jotka tekivät meistä sen mitä nyt olemme." Robert sanoi.
"He ansaisivat sen. " Hiro tokaisi.