"Siis sinä ja Michael.. Ja sinä ja Aaron?" Vanessa vielä varmisti että oli kuullut oikein.

Ja alkoi sen jälkeen huutamaan kuinka Elisa ei voisi viedä kaikkia miehiä. Ensin Elisa oli suudellut Sebastiania, sitten Aaronia ja nyt vielä Michaelia. Vanessa myös kertoi kuinka oli ihastunut myös Aaroniin, ja kuinka pettynyt Meredith oli ollut.

Mutta Elisa ei voinut sille mitään, hän ihastui liiankin helposti. 

Hän oli mennyt tapaamaan Michaelia.

"Huomenna menen käymään kotona. Odotathan minua." Elisa sanoi Michaelille.
"Tietenkin." Michael vastasi.

Elisa lähti aikaisin aamulla. Sebastian, Meredith ja Vanessa halusivat sanoa heipat. Ja eräs oli sammunut jalkakäytävälle.

Ensitöikseen Elisa tulosti ja kehysti ottamiansa kuvia ja laittoi ne seinälle.

Tuija kertoi että Hiroa ei ollut näkynyt moneen kuukauteen. Elisa yritti soittaa Hirolle, mutta Hiro ei vastannut.

Elisa yritti etsiä Hiroa hautausmaalta, mutta turhaan.

Hiro oli kadonnut. Todennäköisesti omasta tahdostaan.

"Tuija, tiedän että olet huolissasi Hirosta, mutta kyllä hän pärjää." Elisa sanoi Tuijalle.
"Niin, kai.. minä vain.." Tuija sanoi.

"Hän on tehnyt tuon ennenkin, usko tai älä, hän tulee kyllä takaisin. Onhan hän vampyyri, kuka pahan muka tappaisi?" Elisa sanoi ja yritti samalla tsempata itseään uskomaan sanomaansa.

Elisa kuitenkin päätti vielä yrittää jos Hiro vastaisi puhelimeen.

Puhelin kuitenkin vain jatkoi tuuttaamistaan.

Joten Elisa luovutti.

Ja sitäpaitsi hänen pitäisi ehtiä lentokoneeseen, jotta pääsisi takaisin opiskelemaan.

Elisa odotti vesisateessa.

Odotti kunnes Aaron tuli ulos.

Seuraavana aamuna Elisa kutsui Michaelin luokseen. 

"Olet vaihtanut hiustyyliäsi." Elisa tokaisi Michaelin nähtyään. 
"No, vähän joo." Michael vastasi.

"Mutta tuota, oli minulla asiaakin.." Elisa aloitti.

"Minulla oli todella hauskaa silloin sinun kanssasi.." Elisa jatkoi.

"En siis ollut ainut, voisimme mennä taas uudestaan johonkin. Viettäisimme hieman aikaa keskenämme." Michael sanoi, ennen kuin Elisa ehti kertoa Aaronista.

Sillä hetkellä Elisa alkoi miettimään, ettei kyllä ollut sopinut Aaronin kanssa mitään toisten tapailusta.

"Niin minäkin vähän ajattelin." Elisa sanoi muutettuaan mielensä.

"Haluan viedä sinut oikeille treffeille." Michael sanoi.

"Treffeille.. Hyvä on." Elisa vastasi.

"Minun täytyy nyt kuitenkin mennä, nähdään taas." Michael sanoi.

Elisa katsoi Michaelin perään ja mietti miten voisi ikinä valita näiden kahden väliltä. He olivat täysin erilaisia. Michael oli herrasmies, Aaron sen sijaan.. meni suoraan asiaan. Mutta kumpikin sai hänet ihan hulluksi.

Meredithistä ja Elisasta oli tullut hyvät ystävät.

Myös Vanessa oli Elisan hyvä ystävä.

Oikeastaan Elisa oli saanut paljon uusia ystäviä.

Hän oli  oppinut paljon uutta, mm. pelaamaan biljardia.

Elisa oli myös innostunut opiskelusta. Hän piti erilaisista projekteista. Ja todella huomasi että opiskelijaelämä oli häntä varten.

Bilekutsuja tuli usein.

Ja nyt hän oli saanut kutsun ihan mahtaviin bileisiin. 

Elisan saapuessa bileisiin hänet ohitti hieman vanhempi opiskelija Aaron.

Eikä aikaakaan kun Aaron ja Elisa puhuivat keskenään.

Elisan sydän oli pakahtua, eikä hän ymmärtänyt itsekään miksi.

Aaron kuiski Elisan korvaan salaisuuksia. Elisasta tuntui että hän voisi pyörtyä kun Aron oli niin lähellä.

Aaron oli todella huumorintajuinen, erittäin karismaattinen.

Mutta samalla hänessä oli jotain... jotain minkä Elisa halusi selvittää.

Elisa ja Aaron juttelivat pitkään keskenään.

Eikä Elisa voinut itselleen mitään, vaan suuteli Aaronia.

Elisa oli mennyt opiskelijabileisiin ja huomasi tämän miehen.

He tulivat niin hyvin juttuun keskenään etteivät edes huomanneet kuinka eräs vilautteli.

Elisa oli tullut bileisiin Sebastianin ja Meredithin kanssa.

Meredith oli myös ihastunut Sebastianiin.

Mutta Elisa humalassa ollessaan ehti kuitenkin ensin.

Juhlimisen vastapainoksi täytyi tietenkin hieman opiskella. Onneksi hän oli vampyyri, niin hänen ei juurikaan tarvinnut nukkua. Toisin kuin selvästi Ninan, joka oli varmaan muutenkin pelannut koko illan. 

Seuraavana päivänä Elisa tapasi taas Michaelin 

Luento ei ollut vielä alkanut joten heillä oli vielä hetki aikaa jutella.

Michael ja Elisa sopivat tapaavansa illalla.

"Olet todella kaunis." Michael sanoi Elisalle.

Selvästi heidän välillään oli jotakin.

Illan päättyessä oli hyvästien aika. Michael halasi Elisaa.

"Nähdään taas. Minulla oli todella hauskaa." Michael sanoi Elisalle.
"Nähdään taas, pian." Elisa lisäsi.

Michael otti reppunsa mukaan ja lähti.

Seuraavana aamuna piti taas mennä luennolle.

Luennon aikana Elisa yritti keskittyä opiskeluun, mutta samaan aikaan hän mietti vain Michaelia. Ja sitä mitä Michael mahtaisi ajatella jos tietäisi että Elisa on vampyyri.

Vielä illalla Elisa päätti mennä kirjastoon hakemaan hieman tietoa tehtäviä varten.

Mutta päätyikin kirjoittamaan rakkauskirjettä, jota ei varmasti koskaan antaisi kenellekään.

Seuraavana päivänä Elisa myös päätti mennä kampaajalle ja vaihtaa vähän tyyliään.

Samana yönä satoi lunta. Elisa meni töihin humalassa.

Aamulla työpäivän päätyttyä. Elisa oli päättänyt ottaa uuden suunnan elämälleen.

Elisa näppäili puhelimeen yliopiston numeron.

Hän oli päättänyt lähteä yliopistoon ja päätti kysellä jos sattuisi vielä pääsemään, vaikka paikka olisi pitänyt hyväksyä jo muutama päivä sitten. Puhelimeen vastannut virkailija, kertoi että Elisa oli saanut niin hyvät pisteet että olisi ilmiselvää että hän voisi tulla.

Kuukausien kuluttua Elisa olikin jo yliopistossa. Ja tässä olisi osa niistä ihmisistä joiden kanssa hänen pitäisi tulla toimeen seuraavan vuoden ajan.

Elisa iski silmänsä ensimmäisenä tähän mieheen.

Ja tietenkin meni heti ensimmäisenä esittäytymään. Mies kertoi nimekseen Sebastian.

Elisa meni ajatuksissaan yläkertaan, mietti mielessään mitä kaikkea haluaisi Sebastianin kanssa tehdä.

"Hei, minä olen Meredith." Meredith esittäytyi Elisalle, joka katseli enemmänkin Meredithin takana olevaa miestä.

Elisa ei voinut itselleen mitään, olihan hän komeiden miesten ympäröimänä, miksei hän voisi hyödyntää tilannetta?

Alakerrassa samaan aikaan riideltiin jo ensimmäinen riita.

Ja eräs oli jo kotiutunut.

"Mitä pelaat?" Elisa kysyi. "Saanko tulla mukaan?"

"Tottakai." Ninaksi esittäytynyt nainen sanoi.

Lisää porukkaa soluun muutti pikku hiljaa saman päivän aikana.

"Ai hei, tulitkin jo kotiin. Miten töissä meni?" Hiro kysyi.
"Hyvin. Mutta haluaisin puhua, siitä mistä aamulla puhuttiin." Tuija sanoi.
"Mitä puhuttavaa siinä enää on?" Hiro kysyi.
"Rakastatko sinä minua todella? Sinä pysyt nuorena, minä vanhenen. Miten voit rakastaa minua kun olen vanha ja ryppyinen?" Tuija kysyi.

"Minähän olen vastannut tuohon jo monet kerrat." Hiro tokaisi.

"Niin, mutta minä... vanhenen." Tuija tokaisi.

"Niin, mutta rakastan sinua silti." Hiro vastasi.

"Niin sinä aina sanot, mutta oikeasti, tarkoitatko sitä? Vai jätätkö minut kun olen vanha?" Tuija kysyi.

"Ihan tosi, lopeta. Miksi epäilet?" Hiro sanoi.

Ja hetkeä myöhemmin jo veti Tuijan syliinsä ja suuteli häntä.

Tuija ei saanut enää sanaakaan sanotuksi.

"Tiedätkö, olen miettinyt, meidän yhteinen aikamme on rajallinen. Siksipä, miksi tuhlata aikaa, kun voisimme mennä naimisiin nyt heti." Hiro sanoi yhtäkkiä.

"Haluan olla kanssasi niin kauan kun vaan voin." Hiro sanoi ja otti Tuijan käden käteensä.

"Minulla on tässä sormus ja aion seuraavaksi pujottaa sen sormeesi. Virallistahan tämä ei täysin näin ole, mutta mennään vaikka maistraattiin myöhemmin sopimaan asia." Hiro sanoi.
"Olet ihan hullu!" Tuija nauroi.

Mutta ei kuitenkaan vastustellut Hiron pujottaessa sormusta Tuijan sormeen.

Yllättäen kesken suudelman Hiro ei kuitenkaan voinut itselleen enää mitään.

"Hiro! Mitä sinä... lopeta!" Tuija huusi, Hiron pitäessä Tuijan otteessaan ja imiessä hänen vertaan.

Hiro irrotti otteensa ja häipyi paikalta. Tuija jäi ihmettelemään mitä juuri oli tapahtunut. Hiro oli pettänyt lupauksensa, lupauksensa siitä ettei koskaan satuttaisi häntä. Samaan aikaan mielessä pyöri pelko siitä, muuttuisiko hän nyt vampyyriksi.

Myöhemmin illalla Elisa oli tullut takaisin kotiin, täysin tietämättömänä tapahtumista. Hänellä oli vain omat murheet mielessään ja hän halusi haudata ne alkoholiin.

Seuraavat viikot Susanna ja Iida olivat jatkuvasti yhdessä.

Eikä aikaakaan kun Iida päätti jo kosia.

Ja Susanna sanoi kyllä.

Suhde eteni siis hyvin nopeasti, mutta kumpaakaan ei asia haitannut. He olivat vain onnellisia ja ajattelivat että tämä suhde tulee kestämään. He rakastivat toisiaan heti ensisilmäyksestä asti.

Samaan aikaan poliisit olivat saaneet Elisan kiinni.

He veivät Elisan poliisiasemalle. Elisa oli ollut avustamassa rikollisia, koska halusi päästä alamaailman niin sanotuksi pomoksi. Hän halusi olla se joka määrää alamaailman tahdin. Hän halusi olla rikollisliigan pomo. Hän halusi saada valtaa.

Elisa jäi kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa kiinni, joten hän pääsisi vapaaksi takuita vastaan. 

Susanna oli kertonut kaikille kuinka hän oli mennyt kihloihin Iidan kanssa. Nyt oli aika tehdä viimeinen askel. Muuttaa pois kotoa.

Ja heti samana iltana Susanna ja Iida lähtivät.

Elisa oli juuri päässyt pois oikeustalolta. Ensikertalaisena hän joutui tekemään 15h yhteiskuntapalvelua, mutta se ei ollut paljon.

Elisa kuitenkin tiesi ettei hän voisi enää jäädä kiinni. Hänen täytyisi olla entistä varovaisempi.

"Hei, Iida! Ihana nähdä!" Elisa tervehti vanhaa koulukaveriaan. 
"Ei ollakkaan nähty sitten yläasteen." Iida sanoi.

"Ei olla puhuttu edes sen jälkeen kun muutit pois" Elisa sanoi.
"Niin, ei olla." Iida vastasi.
"Haluatko tulla meille, juodaan vaikka kahvit ja jutellaan?" Elisa kutsui Iidan kylään.

Eikä aikaakaan kun he olivat päässeet perille.

Susanna huomasi vieraan ja halusi mennä tutustumaan.

Selvästi juttua tuntui löytyvän. Sillä Susanna ja Iida jatkoivat jutteluaan pidemmän aikaa.

Susanna kertoi menneisyydestään ja tulevaisuuden aikeistaan kaiken. Kuinka oli mennyt sisäoppilaitokseen ja tullut sieltä kuin vieraaseen paikkaan, jota pitäisi kodiksi kutsua. Kuinka hän oli saanut töitä armeijasta, ja kuinka hän haluaisi päästä johonkin armeijan johtavaan asemaan.

Muutaman tunnin kuluttua Iidan oli kuitenkin aika lähteä, vaikka kumpikin olisi halunnut vielä keskustella. 

He tapasivatkin uudestaan jo heti seuraavana iltana. Ja olivat kuin olisivat tunteneet toisensa ikuisuuden.

Samana iltana Susanna näytti tunteensa.

Ja Iida selvästi tunsi myös samoin.

Ensisuudelman jälkeen he päättivätkin jo että seurustelevat.

Suhde eteni hyvinkin nopeasti. Mutta kummastakin tuntui että tämä on oikein.

Ja pian he hyvästelivätkin jo toisensa, koska Iidan oli taas pakko lähteä yötöihin.

Susanna oli päättänyt kohottaa kuntoaan entisestään. Olihan hänen oltava hyvässä kunnossa jotta etenisi urallaan.

Elisaa sen sijaan ei työnteko kiinnostanut sitten ollenkaan.

"Miten työpäivä meni?" Hiro kysyi Tuijalta ja istahti tämän viereen.
"Sain ylennyksen! Saan nyt pilkkoa kasviksia ja hedelmiä, ainaisen siivoamisen sijaan." Tuija sanoi innoissaan.

"Hieno juttu, mutta tiedäthän.." Hiro sanoi.
"Tiedän, minun ei tarvitse jos en halua." Tuija aloitti. "Mutta minä haluan." Tuija jatkoi.

Sen sanottuaan Tuija ja Hiro nousivat molemmat ylös.

"Tuija, odota hetki." Hiro sanoi.

"Mitä sinä teet?" Tuija kysyi, samalla kun Hiro veti Tuijan halaukseensa.

"Tiedäthän että rakastan sinua." Hiro sanoi.

"Ja että haluan vain sinun parastasi. Haluan elää sinun kanssasi niin kauan kuin vain mahdollista." Hiro sanoi.

"Mitä sinä nyt?" Tuija kysyi hämmästyneenä, vaikka sisimmissään tiesi mitä on tapahtumassa.

"Ja siksi, koska rakastan sinua enemmän kuin ketään..." Hiro sanoi.

"Haluan kysyä sinulta..." Hiro jatkoi.

"Tulisitko vaimokseni? Nyt heti, juuri tässä?" Hiro kysyi.

"Kyllä! Minä tulen!" Tuija hihkaisi onnessaan.

"Minäkin rakastan sinua." Tuija sanoi.

"Elämäni loppuun asti." Tuija sanoi hieman surullisesti. Sillä he molemmat tiesivät mitä tulevaisuus toisi. Tuija kuolisi ensin, ehkä vanhana, ehkä jopa pian. Hiro sen sijaan, voisi elää vielä tuhansia vuosia, olihan hän kuolematon. Toisaalta he molemmat tiesivät, Tuija voisi muuttua myös vampyyriksi, jos hän niin haluaisi. Mutta Hiro ei koskaan pyytäisi Tuijaa muuttumaan. Hiro rakasti yhä Jeminaa, he molemmat tiesivät tämän ja Jemina oli jo kuollut. Hiro ei rakastaisi ketään niin kuin häntä. 

Monen vuoden opiskelun jälkeen Susanna palasi kotiin. Hän oli suurimman osan elämästään asunut sisäoppilaitoksen asuntoloissa, joten tämä kodiksi kutsuttu paikka ei tuntunut kodilta. Tuntui kun hän olisi tullut vieraaseen paikkaan jossa asuisi vieraita ihmisiä.

"Susanna! En tiennyt että tulet! Miksi et ilmoittanut?" Elisa kysyi Susannan nähtyään.
"Halusin yllättää teidät" Susanna sanoi. Vaikka oikeasti ajatteli ettei kukaan välittäisi.

Susanna päätti ensimmäiseksi hankkia itselleen töitä. Niitä löytyikin nopeasti armeijasta.

Sisäoppilaitoksessa oltiin pidetty huolta oppilaiden kunnosta, urheilla piti vähintään tunti päivässä. Ja tästä syystä Susanna olikin varsin hyvässä kunnossa.